MATKA ISLANTIIN - Kuvia! (lisää on vielä tulossa)

Gęšingurlaisten pitkään odotettu matka Islantiin toteutettiin 2-6.6.08. Matkakertomuksen on kirjoittanut Katrianna Vahaniitty.

MAANANTAI 2.6.

Aamulla heräsin tavallista aikaisemmin, vaikka yleensä tykkään nukkua myöhään. Lähtö islantiin jännitti, ja meidän koko perhe touhusi jo innokkaasti matkatavaroiden kimpussa. Matkaan lähdettiin jo melko aikaisin, sillä meidän piti poiketa vielä käymään Sirpalla hakemaan vinkkejä ja yhteystietoja matkaa varten.

Kun saavuimme lentokentälle, menimme kahville odottamaan muita. Pian paikalle tulivatkin Jokisten perhe, Mauri, Tiina, Minttu ja Miika. He olivat varmasti matkasta yhtä innoissaan kuin mekin. Myöhemmin tulivat myös Sandra, Milla ja Kirsi. Vähän aikaa rupattelimme, ja sitten menimme lähtöselvitykseen ja tarkastuksiin. Eipä aikaakaan kun kone nousi.

Lentomatka oli melko tasaista, oli vain muutamia ilmakuoppia koko matkan aikana. Koetin keskittyä koko lentomatkan johonkin muuhun, kuin siihen, että olimme monien kilometrien korkeudessa. Ei se lentäminen sitten loppujen lopuksi ollutkaan kovin kamalaa.

Kun pääsimme Islantiin, ensivaikutelma maasta oli karu. En nähnyt ainoatakaan puuta missään, lukuunottamatta pieniä kuusia siellä täällä. Kun pääsimme koneesta, lähdimme käymään lentokentällä olevassa pienessä kioskintyyppisessä paikassa. Ostimme juotavaa ja lähdimme etsimään autojamme, jotka olimme vuokranneet käyttöömme. Löysimme ne melko pian, ja sitten alkoi suunnistus Blue Lagoonia kohti. Maisemat eivät Islannin rannikolla olleet kovinkaan päätä huimaavat. Vuoristoa näkyi edessä ja maa oli kuoppaista ja siinä kasvoi kummallista sammalta. Mutta mitä pidemmälle määränpäätämme pääsimme, sen kauniimmaksi maisemat muuttuivat.

Jo kaukaa näimme Blue Lagoonista nousevan höyryn ja silloin osasimme suunnistaa oikeaan paikkaan. Ilma Islannissa oli tuona päivänä melko viileä, joten tuntui mukavalta ajatella, että kohta päästäisiin jopa melkein kuumaan veteen uimaan. Blue Lagoon näytti siistiltä paikalta ja henkilökunta oli mukavaa ja auttavaista. Menimme pukukoppeihin vaihtamaan uimapuvut päälle ja sitten uimaan. Pukukopeissa olevien lokeroiden käytön opettelu vaati hiukan aikaa, ennen kuin hoksattiin, miten ne avattiin ja suljettiin...

Aluksi tuntui ikävältä mennä kylmään ilmaan pelkkä uimapuku päällä, mutta kun pääsimme lämpimään veteen, tuli jo melkein kuuma. Uin hetken, kunnes päätin sukeltaa – paha virhe. Blue Lagoonin vesi tekee hyvää iholle, mutta ei hiuksille. Suolaiselle maistuva, rikkipitoinen vesi teki hiuksista karkeat ja vaikeasti harjattavat moneksi päiväksi, vaikka ne kuinka huolella pesi. Joten hyvä vinkki – jos menee Blue Lagooniin uimaan, ei kannata kastella hiuksia. Viihdyimme uimassa melko pitkään, emmekä olisi millään halunneet lähteä. Vesi oli ihan vaalean sinistä ja se oli todellakin lämmintä. Harmi kun Suomessa ei ole sellaisia.

Lähdimme Blue Lagoonista ajamaan kohti Minniborgiria, majoituspaikkaamme. Matkalla sinne huomasimme, että meillä ei ollut ruokaa, jotta voisimme tehdä iltapalaa. Ajattelimme ajaa halpakauppa Bónukseen, mutta harmiksemme kaikki kaupat olivat jo kiinni. Pysähdyimme huoltamolle, ja ostimme sieltä jotakin syötävää illaksi.

Tie Minniborgiriin oli pitkä ja mutkikas, ja välillä tuntui, että olisimme olleet ihan väärällä reitillä. Jonkin aikaa ajettuamme paikka kuitenkin löytyi. Mökeillä meitä odotti Ulla ja Sunna. Sunna on suomalaistyttö, joka piti meille myös tiistaisen vaelluksemme. He toivottivat meidän tervetulleeksi Minniborgiriin ja esittelivät paikkoja. Sovimme myös Sunnan kanssa seuraavan päivän ratsastuksista ja sitten jäimme mökeille keskenämme. Kehittelimme huoltamolta ostamista ruoistamme jotakin ja juttelimme vielä pitkän tovin. Sitten menimme nukkumaan, sillä seuraavana päivänä meillä ratsastajilla oli parin tunnin vaellus heti aamulla.

TIISTAI 3.6.

Aamulla jouduttiin heräämään aikaisin, jotta ehdittäisiin tallille ajoissa. Ajomatka Minni-Borgin tallille ei ollut pitkä, se oli melkein näköetäisyydellä mökeistämme. Tallilla meitä odotti Sunna. Hän esitteli meille tallia ja sen jälkeen hevoset, jotka saisimme maastoon. Minttu ratsasti kirjavalla ruunalla Kjarkurilla, Milla nätillä tammalla Hugsżnillä, minä kullanruskealla Birtalla ja Sandra isoharjaisella Sólilla. Kaikki hevoset olivat ystävällisiä ja pitivät rapsutuksista ja halauksista sekä ne kaikki olivat mukavia ja sopivan reippaita ratsastaa. Aluksi ratsastettiin ja kokeiltiin hevosia maneesissa, josta siirryttiin sitten maastoilemaan. Maasto oli täysin erilaista kuin Suomessa, ja se oli hieman vaativampaa, kuin täällä. Olimme maastossa reilut kolme tuntia. Meitä suotiin hyvällä, mutta pilvisellä ilmalla. Välillä satoi vähän, mutta se ei menoa haitannut. Reitillämme näimme Heklan ja muita vuoria. Koko Islantihan on yhtä vuoristoa. Kiltti Birta kuljetti minua hienosti koko matkan, vaikka olinkin aluksi hyvin jännittynyt. Tamma kulki sopivan reippaasti ja oli kuulias.

Ratsastuksen jälkeen menimme takaisin mökeillemme. Me ratsastajat olimme nälkäisiä ja väsyneitä, ja sillä välin kun olimme olleet ratsastamassa, muut olivat tehneet ruokaa. Sen jälkeen mentiinkin sitten pitkäksi aikaa paljuun. Vesi oli mukavan lämmintä ja se rentoutti ratsastuksesta kipeitä jalkoja ja selkää. Pian kello olikin jo niin paljon, että meidän piti mennä nukkumaan.

KESKIVIIKKO 4.6

Aamulla herättiin taas aikaisin. Oli shoppailupäivä ja pian aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Reykjavķkia. Reykjavķkiin pääseminen oli helppoa, mutta oikean kadun löytäminen sen sijaan olikin vaikeampi homma. Eksyimme moneen kertaan ja teimme pienen lenkin, ennen kuin löysimme oikean kadun. Se oli täynnä pieniä vaateliikkeitä, korukauppoja sekä matkamuistomyymäliä. Shoppailemassa menikin useampi tunti, kun melkein jokainen liike piti käydä läpi.

Kun taas lähdimme, eksyimme uudestaan. Kaupungista pois pääseminen oli ongelmallista, ja teimme taas pitkän lenkin, ennen kuin pääsimme ulos Reykjavķkista. Lähdimme ajamaan kohti mökkejämme. Kävimme siellä vain nopeasti, ja lähdimme ajamaan kohti Geysirejä. Mitä sisemmäs Islantia menimme, sitä enemmän siellä oli hevosia ja lampaita. Varsinkin lampaita. Melkein jokaisella tilalla oli suuri lauma lampaita.

Tulimme juuri sopivasti Geysireille, sillä yksi lähteistä päätti juuri silloin päästää ilmoille kunnon vesiryöpyn. Muiden Geysirien emme sitten nähneetkään posahtavan, mutta tämä yksi posahti noin 5 minuutin välein. Menimme myös syömään vieressä olevaan ravintolaan. Paikka oli melko hinnakas, mutta ruoka oli mitä parhainta ja palvelu hyvää. Syömästä lähdimmekin sitten kohti Gullfossia, suurta vesiputousta. Se ei ollut kovinkaan kaukana Geysireistä, joten matkamme sinne ei ollut kovin pitkä. Gullfoss oli hieno näky ja vielä suurempi kuin kuvittelin. Maisemia ihasteltiin pitkään. Emme olisi halunneet millään lähteä, mutta kello näytti taas jo sen verran, että pitäisi.

Menimme taas hetkeksi paljuun, söimme iltapalaa ja sitten nukkumaan.

TORSTAI 5.6

Jälleen meillä oli aikainen herätys ja ratsastus heti aamusta. Ensin Kirsi ja Raija ratsastivat Kjarkurilla ja Hugsżnillä maneesissa, ja menivät sitten hetkeksi ulos. Myös siis äidit uskaltautuivat hevosen selkään.

Tällä kertaa ratsastin Sólilla, Milla Birtalla, Minttu Kjarkurilla ja Sandra Hugsżnillä. Menimme maneesissa tunnin. Sól oli kiltti ja reipas ja tuntui, kuin siitä ei olisi loppunut virta ollenkaan. Tunnin jälkeen Sandra ja Minttu menivät vielä hetkeksi ulos. Minä ja Milla odoteltiin tallilla sen aikaa. Sitten Kari tulikin hakemaan meidät.

Menimme takaisin mökeillemme ja olimme siellä vähän aikaa. Söimme ja rauhoituimme taas hetken. Sitten lähdimme käymään Austurkotissa Hugrunin ja Pallin luona. Austurkot oli todella siisti ja viihtyisä paikka. He esittelivät meille hienoimman tammansa ja tarjosivat kahvit. Samalla reissulla kävimme myös Selfossissa Baldvin og Žorvaldur kaupassa, 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa.

Tulimme taas myöhään illalla takaisin mökeillemme. Menimme vielä paljuihin ja sitten nukkumaan. Herätys oli aikaisin, kolmelta yöllä Islannin aikaa.

PERJANTAI 6.6

Herätyskello soi tasan kello kolme. Olimme väsyneitä, emmekä olisi tahtoneet nousta. Tai lähteä kotiin. Neljän aikaa lähdimme ajamaan kohti Keflavķkia. Matkalla otimme myös Sunnan kyytiin, hän opasti meidät lentokentälle, sekä tuli samalla lennolla lomailemaan Suomeen.

Ilma oli todella sumuinen, melkeinpä niin sumuinen, että auton ikkunasta ei nähnyt metriä pidemmälle. Ajoimme melkein sokkona Keflavķkiin asti. Lentokentällä parkkeerasimme automme sovittuun paikkaan ja sitten menimme lähtöselvityksiin. Lentomme lähtöä odotellessa kävimme kahvilla. Aika kului kuitenkin nopeasti, ja pian pääsimme jo lentokoneeseen. Lentokone oli tilava ja onneksi hyvin hiljainen. Nukuin suurimman osan matkasta. Heräsin vain syömisen ajaksi ja sitten taas kuulokkeet korville ja nukkumaan. Olimme kaikki väsyneitä. Matka oli mahtava, mutta raskas.

Kun saavuimme Suomeen, sovimme, että ensi vuonna lähdetään uudestaan reissuun. Ja ollaan ainakin kokonainen viikko. Islannissa on vielä paljon koettavaa ja nähtävää.